Mitä laki sanoo nimistä?
Etunimen valintaa, käyttöä ja muuttamista ohjaa viimeksi vuonna 1999 täydennetty nimilaki. Olemme koonneet tiivistelmän nimilaista “kansankielellä”. Lähteinä on käytetty Kotimaisen kielten tutkimuskeskuksen ja potilasyhdistys Trasek ry:n nimilakia käsitteleviä artikkeleita.
Tiivistelmä nimilaista kansankielellä:
- Jokaisella tulee olla sukunimi ja etunimi.
- Lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi. Etunimiä saa antaa enintään kolme. Annetut etunimet on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Ilmoituksen voi tehdä myös sille evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäsen lapsi on. Seurakunnan on selvitettävä nimen lainmukaisuus ja toimitettava tieto nimestä viipymättä väestötietojärjestelmään rekisteröitäväksi.
- Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.
Etunimeksi ei voida hyväksyä:
- nimeä, joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;
- pojalle naisennimeä eikä tytölle miehennimeä;
- sukunimeä, ellei kysymyksessä ole isän tai äidin etunimestä muodostettu poika- tai tytär- loppuinen nimi, jota käytetään muun etunimen jäljessä; eikä
- nimeä, joka ennestään on sisaruksella tai puolisisaruksella, muutoin kuin toisen etunimen ohella.
Etunimi, joka ei vastaa edellä mainittuja vaatimuksia, voidaan kuitenkin hyväksyä:
- uskonnollisen tavan vuoksi;
- jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun erityisen seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä; tai
- jos siihen harkitaan olevan muu pätevä syy.
Etunimen muuttamisesta:
Jos etunimiä ei ole aikaisemmin muutettu, etunimi voidaan muuttaa sille maistraatille tehtävällä kirjallisella ilmoituksella, jonka toimialueella etunimeä muuttavalla on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Muutos tämän pykälän perusteella on sallittu ainoastaan kerran .
