kirsi
Lasten nimikikkailu on mennyt monella ihan överiksi - mitä kummallisempi ja omaperäisempi nimi pitää omalle ja niin ainutlaatuiselle ihmisalulle laittaa. Nyt siis perinteiset ns. normaalit nimet ovat jo jäämässä vähemmistöksi kun mitä kummallisimmat tekeleet yleistyvät niin, että lukiessa Hesarin syntyneiden lasten luetteloa tulee miettineeksi, että on kummallista kuinka harva haluaa lapselleen kauniin perinteisen suomalaisen nimen josta tietää että kyseessä on suomalainen ihminen. Onko taustalla kenties suomalaisuuden häpeäminen ? Halutaanko olla niin kansainvälisiä, ettei nimi enää paljasta mistä maasta tullaan ? Mielestäni tämmöinen köyhdyttää suomalaisten kansallista nimikulttuuria ja nimipäivälistasta tulee yhä tolkuttomampi tekele, joka ei enää ole mistään (ainakaan suomesta) kotoisin...
maria
ei nyt sentään asiat noin huonosti ole. toki aina löytyy joitakin erikoisuuksia joukosta, mutta suurin osa ihmisista antaa ihan järkeenkäypiä nimiä lapsilleen. kautta aikojen on ollut jonkin verran ihmisiä, joilla on lähes uniikki nimi. En pidä siitä että on liikaa samannimisiä, mieluummin sitten niitä erikoisuuksia. jokainen vanhempi tietysti päättää erikoisuustason itse - toivottavasti lapsen etu on kuitenkn etusijalla. mieluummin vähän erikoisempi kun muotinimi - esim. Nea on nykyajan Sari ;), eli aivan liian suosittu.
Neilikka
En ole Hesaria lukenut sitten herran vuosiin, mutta olen mutkien kautta tullut huomaamaan, että suomalaisten lasten (miksei aikuistenkin) nimet ovat 'vaihtuneet' tässä viime aikoina (viimeisten 20 vuoden aikana). Ja totta on, että yhä enemmän on niitä erikoisia nimiä verrattuna niihin perinteisiin nimiin, mutta siinäkin piilee pieni juju: se, mitä joku pitää perinteisenä, joku toinen voi pitää jo vanhanaikaisena ja jopa rumana, kun taas jokin uusi nimi, joka ehkä täysin supisuomalainen sana, saattaa kuulostaa toisen korvassa varsin rohkealta ja jopa perinteitä rienaavalta. Niinpä se, joka pitää Matista ja Maijasta näkee ehkä uudet Merikukat ja Sinitähdet aivan utopistisinä niminä, vaikka ovatkin suomalaisia sanoja.
Ja sitten pitää ottaa huomioon nykyajan seka-avioliitot, jotka nitovat yhteen kaksi eri kieltä, usein jopa kaksi eri rotua ja sen mukana myös kaksi eri nimistöä. Tämä tarkoittaa, että se, mikä äidin maassa on normaalia on ehkä isän maassa omituista ja päinvastoin. Ja kompromisseja on tehtävä.
Ei pitäisi sekoittaa suomalaista nimistöä ja muunmaalaista nimistöä. Jos lapsi on siltä väliltä, näkykööt se nimessä, mutta jos lapsi on selvästi pelkästään yhtä rotua ja yhtä kieltä, näkyköön sekin nimessä. Sitä vartenhan se kalenteri on olemassa.
Puhuu äiti, jonka lapset ovat sekarotuisia ja joiden nimet eivät ole ja tuskin koskaan tulevat Suomen nimikalenteriin.
Kira Marjatta
Huhhuh Neilikka, rotupuheesi on aika järkyttävää.
Ja kuule kirsi, monet "suomalaiset" nimet ovat tulleet tänne muualta - harva nimi on ihan 100% suomalainen alkuperältään. Esim. oma nimesi Kirsi on luultavimmin Kristiinan lyhentymä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirsi
Maailma on aina muuttunut, ja ihmiset ovat ottaneet toisiltaan vaikutteita. Vauhti vain on vähän kasvanut, ennen kesti pidempään mutta nykyään on tämä netti :) Että ei se sen kamalampaa ole.